Peiliovet ja ovenpainikkeet

5

Peiliovet

H istoria Peiliovi oli rakenteena olemassa jo antiikin maailmassa. Pohjoismaihin peilioven katsotaan saapuneen keskiajan lopulla, ja Suomessa niitä lienee ensin käytetty sisäovina linnoissa ja aateliskartanoissa. Renessanssin ihanteena oli symmetria ja säännöllisyys, joten ovikin jaettiin keskeltä kahteen tai ristijaolla neljään saman kokoiseen peiliin. 1700-luvulla myöhäisbarokki ja rokokoo suosivat elävämpää sommitelmaa, jossa ylhäällä oli korkea peili, keskellä kapea ja alaosassa lähes neliömäinen. Myös pariovet - á deux battants - yleistyivät tällöin juhlavampien tilojen ovina. Aluksi ovet valmistettiin työmaalla, mutta 1800-luvun loppu puolella ovia ja listoja alettiin valmistaa yhä enemmän koneellisesti. Suomen en simmäiset höyryverstaat syntyivät 1860-luvulla. Koneellistaminen helpotti moni mutkaistenkin profiilimuotojen valmistusta, ja kun vuosisadan lopulla vallannut makusuuntaus suosi rikasta koristeellisuutta, yleistyivät leveät ja runsaat pro filoinnit myös ovissa. Vuosisadan vaihteen jugendarkkitehtuuri vastusti klassista peilijakoa ja muotohöylättyjä profiileita; arvokkaimpien tilojen ovista tehtiin sen sijaan muuten rikasmuotoisia. Kehykset saattoivat olla erittäin leveitä ja peilit pieniä; käytettiin kaareutuvia muotoja, koristeleikkauksia, takorautaheloja ja ponttilautapeilejä. Tavallisissa ovissa oli kolme, neljä saman okoista reunaviis teetöntä leveää peiliä. Kehykset olivat esimerkiksi suorina portaina profiloidut tai vain reunoistaan hieman pyöristetyt. Luonnollisia materiaaleja ja käsityötä ihailevan jugendtyylin uutuutena oli myös puunväristen maalamattomien ovien hyväksyminen - kertaustyylien milloin tammea, milloin pähkinäpuuta tai mahonkia jäljittelevät ovet olivat aina ootrattuja. Myös jugendovia maalattiin, mutta yksivärisiksi maalaten, ei koskaan jäljitellen. 20-luvun klassismi jatkoi osittain jugendin linjaa; samankokoisia peilejä päällekkäin, kuitenkin profiloi tuina pienin terävin viivoin. Vaalea yksivärinen maalaus oli valttia. R akenne Klassinen peiliovi muodostui kehyksestä sekä täytteenä olevista puisista peileistä. Peili oli viistetty reunoiltaan ohuemmaksi ja upotettu kehyksessä olevaan uraan. Ura oli niin syvä, että peili pääsi hieman liikkumaan kosteudenvaihteluiden mukaan. Kehyspuut oli kruusattu eli keilattu, toisin sanoen koristettu profiili höylällä siltä reunalta, johon peili oli upotettu. Tällaista peilirakennetta sanottiin puoliranskalaiseksi. Puoliranskalaisessa ovessa profilointi pysyi verraten vaatimat tomana, koska kruusaus ei voinut nousta kehyspuun pintaa korkeammaksi

L ähteet Panu Kaila: Oviopas, 1988

DomusClassica ® Tiedustelut ja tilaukset: domus@domusclassica.com | p. 0400 23 24 25 | www.domusclassica.fi Hinnat sisältävät arvonlisäveroa 24 % | Domus Classica Oy varaa oikeuden hinta- ja tuotetietomuutoksiin